Mitä tunnetaidot ovat?

Tunnetaidoilla tarkoitetaan kykyä tunnistaa, ymmärtää ja säädellä omia tunteita sekä kykyä ilmaista tunteita hyväksyttävällä tavalla. Hyvät tunnetaidot ovat yhteydessä psyykkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. Päiväkodissa, koulussa, kaverisuhteissa ja elämässä muutenkin pärjäävät parhaiten ne lapset, joilla on hyvät tunnetaidot. Jos lapsi osaa ilmaista tunteensa sanoin ja tulee niin ymmärretyksi, hänen ei tarvitse käyttää väkivaltaa tai huutamista tunteiden ilmaisuun. Vanhemmilla on tärkeä rooli näiden taitojen oppimisessa, mutta oppia tulee arjessa myös koulussa sekä kavereiden kanssa. Lasten sosiaaliset taidot ja suhteet ovat tutkitusti parantuneet koulussa opetettujen tunnetaitojen ansioista, kun taas sosiaalinen ahdistuneisuus on vähentynyt. Tunnetaidot vaikuttavat moneen asiaan elämän eri vaiheissa. Niillä on vaikutusta mm. sosiaaliseen osaamiseen ja koulussa pärjäämiseen, auttamistaitoon, päihteiden käyttämiseen ja työuralla kehittymiseen. Lapsen tunnetaitojen kehittyminen alkaa varhaislapsuudessa ja jatkuu läpi elämän. Tunnetaitoja opetellaan joka päivä ja lapsen perhe sekä muut arjessa mukana olevat ihmiset auttavat lapsen kehitystä antamallaan palautteella. Lasten tunteet täytyy ottaa yhtä tosissaan kuin aikuistenkin ja kunnioittaa heidän tunteitaan.

Miten tunnetaitoja harjoitellaan?

Pieni lapsi ilmaisee tunteitaan itkemällä ja hymyilemällä. Aluksi heillä erottuu vain ääripäät tunteista, vauvoilla on joko hyvä tai paha olla. Kun lapsi kasvaa ja kehittyy, hän alkaa ilmaisemaan muitakin tunteita kuin iloa ja surua. Kun tunteita aletaan harjoittelemaan, etsitään niille nimiä, kuvaillaan kokemusta ja mietitään tunteelle syytä ja ilmaisua. Lapselle voi opettaa tunteen arvioimisen voimakkuutta erilaisten tunnemittareiden avulla. Apuna voi käyttää tunnetaitoihin erikoistuneita kirjoja kuten Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari.

Vanhempien tulisi näyttää esimerkkiä tunteiden tunnistamisessa, ilmaisemisessa, säätelyssä sekä empatiakyvyssä. Vanhempia tarvitaan myös selventämään tunteiden syitä ja niistä aiheutuvia seurauksia. Kun keskustelee lapsen kanssa tunteista, hän oppii sanoja, joilla kuvata omia tunteitaan. Ensimmäinen steppi tunnetaitojen kehittymisessä on tunteiden tunnistaminen. Lapsi alkaa tunnistamaan tunteita, kun vanhempi sanoittaa niitä hänelle. Jos esimerkiksi kaupassa lapsi ei saa haluamaansa lelua ja heittäytyy maahan itkemään, voi aikuinen rauhallisesti sanoittaa hänelle, että "nyt sinua harmittaa, kun et saanut lelua.." Näin lapsi oppii tunnistamaan ja sanoittamaan arjessa vihaa, rakkautta, surua, iloa, kiukkua, kiintymystä, toivoa, turhautumista ja pettymystä. Vanhemmat voivat myös omia tunnetiloja kuvaamalla opettaa tunteiden tunnistamista. Äiti voi vaikka sanoa " nyt äiti on iloinen, kun siivosit lelut lattialta" tai "isää harmittaa, kun auto meni rikki..".

Seuraava tunnetaitojen kehitysvaihe on tunteiden ilmaiseminen sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla. Lapsen itsetunto kehittyy, kun hän osaa ilmaista tunteensa hyväksyttävällä tavalla ja tulee nähdyksi ja kuulluksi. Tunteiden ilmaisun avuksi voi ottaa kuvakortteja, sillä tunnetaitoharjoittelussa kuvilla on tärkeä rooli. Tunteet sinällään ovat abstrakteja ja siksi niitä on vaikea ymmärtää. Varsinkin, jos lapsella on sanallisessa ilmaisussa vaikeuksia, hänen on helpompi kuvakorttien avulla näyttää tunteensa.  Tunteisiin liittyviä ilmeitä voidaan myös piirtää paperille ja nimetä ne, näin samalla yhdistyy se, millainen ilme ja tunne liittyvät yhteen.

Tunteiden säätelyllä tarkoitetaan tunteiden hallintaa ja itsehillintää. Tunteiden säätely on kykyä pilkkoa tunteita pienemmiksi paloiksi, niin ettei niistä tule ylivoimaisia. Tunteiden säätelemättömyydestä voi aiheutua suuria tunteenpurkauksia, voi joutua tunteiden vietäväksi tai rypeä liian kauan vaikeissa tuntemuksissa. Kun lapsi osaa säädellä omia tunteitaan, hän saa paremman minäkuvan, lisää itseluottamusta sekä lisää mahdollisuutta toimia tavoitteellisemmin.

Tunnetaitojen opettelussa tärkeää on tunnerehellisyys. Tämä tarkoittaa sitä, että näytetään aidot tunteet eikä yritetä piilottaa niitä. Lapset ovat luonnostaan tunnerehellisiä, mutta voivat vääränlaisissa olosuhteissa oppia piilottelemaan tunteitaan. Lasten tulisi saada näyttää kaikki tunteensa eikä mikään tunne saisi olla kielletty. Kun aikuinen näyttää tai ilmaisee aidot tunteensa, hänen on kuitenkin hallittava tunnereaktionsa. Kun aikuinen näyttää aidot tunteensa muille, lapselle tulee luottamus siihen, mitä toinen sanoo. Lapsi tulee toimeen kaikenlaisten tunteiden kanssa ja hän saa itsestään ja elämästään hyvän kuvan, kun hän on saanut käsitellä erilaisia tunteita.

Vihan ja kiukun tunteiden näyttäminen on yhtä tärkeää, kuin vaikka ilon ja rakkauden näyttäminen. Vihan tunteen näyttäminen on lapselle suojakeino puolustaa itseään ja vaatia oikeudenmukaisuutta. Näissä tilanteissa vanhemmilta vaaditaan rauhallisuutta ja kykyä hallita omat tunteensa. Vanhempi ei saa säikkyä kielteisiäkään tunteita, vaan lapsi tarvitsee aikuisen tukea tilanteessa, jotta tuntee olonsa turvalliseksi. Lapsen täytyy saada tuntea olevansa merkityksellinen, oli hän sitten hyvällä tai huonolla tuulella. Kun lapsi on vihainen, täytyy tilanne ensin rauhoittaa ja puhua sen jälkeen tapahtuneesta. Rajujen tunteenpurkausten varalle vanhemmat voivat etukäteen miettiä, miten tilanteessa toimitaan. Välillä vanhempi ei itsekään pysy rauhallisena lapsen kiukkupuuskan aikana, mutta tärkeää on pyytää lapselta rauhoittumisen jälkeen anteeksi.

Lapsen tulee saada pettymyksen ja turhautumisen tunteita, kuitenkin niin, että hän tuntee olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. Lapsesta tulee joustava ja hän pystyy käyttäytymään kunkin tilanteen mukaisesti, kun hänen pettymysten sietokykynsä kasvaa. Tämän taidon avulla sosiaalinen elämä on helpompaa. Jokainen perhe voi yhdessä sopia, millaisia keinoja lapset voivat käyttää purkaessaan pettymyksiä, mutta tärkeää on, että kotona saa purkaa näitä tunteita. Lapselle voi tarjota lohdutusta ja syliä. Hänen tunteitaan ei saa vähätellä eikä tuomita.

Apua tunnetaitojen harjoitteluun

Tunteiden käsittelyssä apuna voi käyttää tunteita käsitteleviä satukirjoja, joiden avulla lapsi voi käsitellä tunnetta kirjan hahmojen tunteena, erillään itsestään. Hyviä kirjoja tukemaan tunnetaitojen oppimista ovat Julia Pöyhösen ja Heidi Livingstonen kirjoittamat Fanni-kirjat. Niissä seikkailee ihana Fanni-norsu, joka kirjoissa opettelee tunnistamaan ja nimeämään tunteita sekä säätelemään niitä. Bestseller Fanni ja suuri tunnemöykky kertoo siitä, kuinka Fannin valtaa tunne, jota hän ei tunnista. Hän luulee, että hänessä on jotain vikaa, koska tuntee niin. Äidin antaman tehtävän avulla Fanni huomaa, että tunteita on kaikilla ja niitä on erilaisia. Toinen tunnetaitokirja edellä mainituilta kirjailijoilta on Bestseller Fanni ja ihmeellinen tunnelämpömittari. Tässä kirjassa Fanni ystävineen löytää nuupahtaneen kukkatarhan ja he yrittävät pelastaa kukat puiston tunnelämpötilaa säätelemällä. Tarinassa Fanni huomaa, että päivän aikana koetaan tunteita pettymyksestä iloon ja, että tunteiden voimakkuutta voi oppia säätelemään. Fanni-sarjan kirjat opettavat lapsille tunnetaitoja ja taitoja säädellä tunteita. Ne sopivat 4-7-vuotiaille ja kaikki kirjat sisältävät lämminhenkisen tarinan, kasvattajalle ja vanhemmalle tunnetaidoista kertovan osuuden sekä harjoituksia lapsen kanssa tehtäväksi kotiin ja päiväkotiin. 

Kirjojen lisäksi Julia Pöyhönen ja Heidi Livingston ovat suunnitelleen Fanni tunnetaitokortit, joiden avulla tunnetaitojen opettelu lapsen kanssa on mukavaa ja helppoa. Tunnetaitokorttien avustuksella lapset tutustuvat tunteisiin ja niiden tarkoitukseen. Niiden avulla lapset voivat pohtia omia kokemuksiaan tunteista sekä oppivat konkreettisia keinoja tunteiden säätelylle. Korttien kanssa lapsi pystyy myös harjoittelemaan toisen asemaan asettumista sekä ratkaisemaan ongelmia. Tunnetaitoja päiväkodissa, koulussa sekä kotona voi opetella näiden korttien tehtävien avulla joko kahdestaan lapsen kanssa tai isommassa ryhmässä. Fanni-sarjan valloittavan kuvituksen on tehnyt Linnea Bellamine.