Sensorinen integraatio
Keskushermosto käsittelee ja jäsentää aistitietoa yksilön kehosta ja ympäristöstä. Tämän prosessin nimi on sensorinen integraatio ja sen avulla keho toimii tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti arjessa. Eri aistijärjestelmät ja -elimet vastaanottavat ärsykkeitä eli aistimuksia ja keskushermosto sitten erottelee, tulkitsee, yhdistää ja yhdenmukaistaa niitä. Aistitieto välittyy tunto-, liike-, kuulo-, näkö-, haju- ja makuaistien kautta. Kuulo-, näkö-, -haju-, maku- ja tuntoaistit ovat kaukoaisteja, jotka reagoivat kehomme ulkopuolelta tuleviin ärsykkeisiin. Tämän lisäksi meillä on niin sanottuja lähiaisteja, joita emme voi suoraan tarkkailla tai hallita. Näitä aisteja ovat proprioseptiivinen, vestibulaarinen ja taktiilinen.
Proprioseptiivisen aistijärjestelmän eli lihaksien ja nivelten asento- ja liikeaistijärjestelmän avulla aivot tunnistavat missä asennossa vartalon eri osat ovat suhteessa toisiinsa ja ympäristöönsä. Tämän aistijärjestelmän avulla tiedetään, miten lihakset ja nivelet liikkuvat ja millainen voima niveliin kohdistuu. Sisäkorvasta saatavia aistimuksia painovoimasta, liikkeestä ja tasapainosta käsitellään vestibulaarisessa aistijärjestelmässä eli liike -ja tasapainoaistijärjestelmässä. Tämä järjestelmä auttaa aivoja tunnistamaan, missä asennossa olemme suhteessa painovoimaan, liikummeko, mihin liikumme ja kuinka lujaa. Iholta tulevia aistiärsykkeitä kosketuksesta, paineesta, eri materiaaleista, lämmönvaihtelusta, kivusta ja ihokarvojen liikkeistä käsitellään taktiilisessa- eli tuntoaistijärjestelmässä.
Sensorisen integraation teoria on erityisesti keskittynyt edellä mainittuihin kolmeen lähiaistijärjestelmään. Aistien tulee toimia hyvin yhdessä, jotta aistimuksiin reagointi olisi tarkoituksenmukaista ja näin aivojen saama aistitieto sekä toimintamme jäsentynyttä. Kun aivot käsittelevät aistimuksia tehokkaasti, toimintamme on tehokasta ja tarkoituksenmukaista. Sensorisen integraation kehitys lapsella alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi lapsuuden. Normaalisti kuuteen ikävuoteen mennessä lapsen aivot pystyvät jäsentämään vestibulaarista, taktiilista ja proprioseptiivista aistitietoa sekä kuulo- ja näköaistimuksia.
Sensorisen integraation normaalille kehitykselle vaaditaan kykyä säädellä iholta tulevia tuntoaistimuksia, kehon kykyä mukautua asennon ja painovoiman muutoksiin sekä nopeisiin tasapainon muutoksiin. Lapsen pitää myös olla tietoinen kehonsa eri osista ja hallita lihaksiaan ja raajojaan sekä kehon molempien puolien tulee toimia hyvin yhdessä. Se, miten hermosto vastaanottaa ja käsittelee tunto-, liike-, näkö-, haju-, kuulo- ja makuaistimuksia, vaikuttaa siihen, miten eri ihmiset reagoivat aistimuksiin, miten he säätelevät vireystilaansa, keskittymistään, tunteitaan ja käyttäytymistään. Tämän prosessin häiriöiden tavanomaisia oireita ovat esimerkiksi aistiyliherkkyys tai -aliherkkyys, yli- tai aliaktiivisuus sekä käyttäytymisongelmat.
Aistiyliherkkyys
Aistiyliherkkyys lapsella saa lapsen välttelemään tiettyjä ärsykkeitä ja aliherkkyydestä kärsivät lapset hakevat ärsykkeitä. Lapset, jotka reagoivat yliherkästi tuntoaistimuksiin, välttelevät koskemasta muita ihmisiä ja esineitä eivätkä yleensä pidä siitä, että heitä kosketaan. Tällaiselle lapselle suihkussa käyminen ja vaatteiden pitäminen voi aiheuttaa vastenmielisiä tuntemuksia. He ennemmin pitävät rutistavista halauksista ja esimerkiksi normaalia painavamman peiton alla olemisesta ja hakevat itsekin mielellään paineen tunnetta iholleen. Jos lapsella on aistiyliherkkyyttä kuulon suhteen, hän ei kestä kovia ääniä eikä esimerkiksi halua mennä elokuvateatteriin tai keskittyminen koulussa on vaikeaa, jos luokassa on vähänkin häiritsevä ääni. Ääniyliherkkien avuksi on kuulosuojaimia, joita voi käyttää oppitunneillakin ja läksyjä tehdessä. Lapsi, joka alireagoi tuntoaistimuksiin, koskettelee kaikkea ja kaikkia. Hän voi hakea voimakkaita tuntoaistimuksia painelemalla tai lyömällä itseään. Alireagoiva lapsi voi myös esimerkiksi lyödä nyrkkiä seinään, pureskella esineitä tai säntäillä seiniä päin. Tällaiset lapset tarvitsevat runsaasti fyysistä aktiivisuutta ja harjoitteita, joiden avulla saavat enemmän proprioseptiikan ja muiden aistijärjestelmien kautta palautetta toiminnastaan.